Shetlanninlammaskoirat ovat olleet osa elämääni jo vuodesta 1998. Ensimmäinen shelttini, Sabelin Emma, vei sydämeni ja johdatti minut paitsi rodun pariin, myös agilityn maailmaan. Siitä alkoi matka, joka on vuosien varrella syventynyt rakkaudeksi rotua ja sen hyvinvointia kohtaan. Olen kasvattanut shelttejä pienimuotoisesti vuodesta 2009 lähtien – kotona, koirien ehdoilla ja suurella sydämellä.

Minulle on tärkeää, että sheltti säilyy elinvoimaisena, terveenä ja tasapainoisena rotuna myös tulevaisuudessa. Kasvatustyössäni painotan erityisesti terveyttä, rodunomaisuutta ja luonnetta – koiria, joiden kanssa on ilo elää ja harrastaa. Olen ollut mukana rodun eteen tehtävässä työssä myös yhdistystoiminnan kautta, muun muassa jalostustoimikunnassa.

Harrastan koirieni kanssa erityisesti rallytokoa, joka on ollut meillä pitkään päälajina. Edesmennyt Mitra (Golden Rose Ring Of Fire) kilpaili voittajaluokassa asti ja saavutti RTK3-koulutustunnuksen. Tällä hetkellä kilpailemme Nolan (FI MVA Susadan Rhapsody In Blue) kanssa voittajaluokassa ja Keiran (Nenitan Doing April Fools) kanssa alokasluokassa. Lisäksi olemme treenanneet agilityä useamman koiran kanssa – laji, joka vaatii aikaa ja sitoutumista, mutta tuo valtavasti iloa. Keiran kanssa olemme jo hyvällä mallilla myös sen osalta.

Vuosien varrella minulla on ollut myös muita rakkaita koiria. Kotona minulla on ollut vain yksi muunrotuinen koira – australianpaimenkoira Nelli (Namikiss Early Bird), jonka kanssa tuli koettua monenlaista. Nelli oli minun ensimmäinen kisakoira agilityssä ja me päästiin kolmisluokkaan saakka. Treenasimme ja kilpailimme myös tokossa TK2-koulutustunnuksen verran. Lisäksi minulla on ollut sijoitettuna pari australianpaimenkoiraa, joista ei kuitenkaan ollut jalostuskoiriksi. Nykyään harrastan ja kasvatan ainoastaan shetlanninlammaskoiria – rotua, joka on vienyt sydämeni pysyvästi.